Ironman GNCC-finaali
Amerikan reissusta on kotiuduttu takaisin Suomeen ja matkalta jäi tuliaisiksi flunssa sekä “Ironman” GNCC-finaalissa (26.10) ajettu kahdeksas sija omassa luokassa. Yleiskisassa olin 15. Kisa meni yllättävän hyvin verrattuna siihen mitkä olivat lähtökohdat.
Ajotaukoa oli tullut hieman ja kuntoutus loukkaantumisen jälkeen oli vasta alkamassa. Lisäksi kisaformaatti on täysin erilainen mihin Suomessa tai Euroopassa on totuttu. Mutta kuten aikasemminkin totesin, päätarkoitus oli Husabergin uuden pyörän ensiesiintyminen USA:n kilpailuskenessä ja sen maaliin pääsy. Tavoitteessa onnistuttiin ja näin ollen Husaberg North America oli enemmän kuin tyytyväinen kilpailuun. Kiitokset huollosta jakilpailuun valmistautumisesta kuuluu Robbie Jenksille ja Janicalle, joista oli iso apu.
Itse kilpailu meni hieman opiskellessa, kun startissa pyöräni ei jostain kumman syystä lähtenytkään heti käyntiin, vaan jouduin starttaamaan sitä muutaman kerran ennen kuin tapahtui. Tässä vaiheessa olivat jo muut kerenneet jo jonkin matkan päähän. No aloitin sitten nousun, koska aikaahan kisassa oli vaikka muille jakaa. Kolmen tunnin aikana tuli kierros kierrettyä seitsemän kertaa ja rakot oli käsissä. Sen verran oudolta tuo kolmen tunnin rykäisy tuntui normaalirytmiin verrattuna.
Pikkuhiljaa kisan edetessä pääsin nousemaan sijoituksia ja maaliin tulin siis sijalla 8. Hieman jäi harmittamaan kun metsäosuuksilla oli vaikea ohitella häntäpään kavereita ja samalla tietenkin eroa kärkeen tuli lisää. Tämänluontoisessa kisassa on todella tärkeää päästä heti oikeeseen rytmiin ja saada pidettyä sama rytmi loppuun asti. Nyt en oikein alkusössimiseni jälkeen päässyt maistamaan kärjen todellista vauhtia. Ehkä ensi kerralla sitten viisaampana.
Seuraavaksi on siis vuorossa Red Bull KnockOut Hollannissa joka on niin sanotusti rantakisa. Eli ajetaan pehmeässä hiekassa kaksi 1,5 tunnin mittaista erää. Saas nähä mitä siitä seuraa. Ei muuta kun palataan taas!
