Kuva: Mika Vuolle

Nyt on kolme viikonloppua kisailtu putkeen ja eilen ajoin kahden tunnincross country kilpailun Hämeenlinnassa Parolassa. Kisaan lähtö tuli hieman äkkiä, koska tulimme Portugalista vasta keskiviikko iltana ja takana oli pari valvottua yötä auton ratissa. Valmistautuminen olisi siis voinut olla parempikin. No onneksi Celle ruuvasti pelit iskuun niin saatiin pelit ja mies viivalle.

Kyseessä oli armeijan maille tehty Suomen Sixi-joukkueen varainhankintakilpailu, jonka tuotoilla kerättiin varoja tämän vuoden Meksikon MM-joukkuekilpailuun. Reitistä oli oli onnistuttu tekemään todella hieno ja vauhdikas. Se oli myös tarpeeksi leveä, jolloin myös mutkissa oli enemmän kuin yksi linja. Toivotaan, että alue saadaan käyttöön myös uudestaan, koska puitteethan ovat vallan mahtavat.

Sitten itse kisaan. Huonon startin jälkeen sain hivutettua itseni kärkikolmikkoon ja sillä kaavalla ajettiin muutama kierros. Ajattelin alkaa lyömään painetta kärjessä ajaneelle motocrossista tutulle Erikssonille mutta pienen arviointi virheen seurauksena tulos oli se, että löysin itseni nostelemasta vehkeitä kuraspoorista. Strategiani kuivui siis kasaan ennen kuin se oli alkanutkaan. Minuutin verran siinä nostelin ja kerkesin jo ajattelemaan, että pääseekö tästä pois ollenkaan mutta lopulta sain pinnistettyä takarenkaan ulos spoorista ja kampeamaan pelit reunalle. Ja eikun matkaan taas.

Tipuin kolmanneksi Erikssonin ja Hellstenin taakse ja pikkuvelikin oli liimantunut imuun kiinni. Onneksi mitään teknisiä ongelmia ei sen seurauksena tullut ja pääsin jatkamaan kisaa. Ainoa selvä asia oli se, että nyt täytyi todella lisätä vauhtia tai ainakin koittaa ajaa mahdollisimman kovaa loppuun asti. Muutamat lipat tuli matkalla vielä otettua ja se myös hieman haittasi takaa-ajoa mutta lopulta onnistuin saamaan kärjen kiinni ja ohituksen tein viimeisellä kierroksella. Ja sillä tavalla tultiin myös maaliin.

Kärkikolmikko siis V.Salonen, Toni Eriksson ja L.Salonen. Hellstenin kohtaloksi koitui valitettavasti keskeytys ja taisi myös sama kuraspoori tulla tutuksi missä minä olin ollut kiinni hetkeä aikaisemmin.

Seuraavaksi ajetaan Italiassa enduroa ja MM-sarjaa. Kilpailut ovat 22.-23.5.2010, joten jos kalenterissa on tyhjää eikä kotona ole pihahommia, niin sinne sitten katsomaan!

Ajokausi 2010 käynnistymässä - Kuva: Jonty Edmunds

Kuukauden verran ollaan täällä Espanjassa majaa pidetty ja yritetty päästä taas ajamisen ihanuuteen kiinni. Helppoa se on tosin ollut Suomen lumisten ja kylmien olosuhteiden jälkeen ja täytyy tunnustaa, että on se vaan mukava ajaa kesärenkailla.

Viime viikonloppuna kausi avattiin virallisesti ja kisapaikkana toimi Espanjan Ponts. Se oli siis itselle kauden ensimmäinen mutta järjestyksessään toinen Espanjan mestaruussarjan osakilpailu ja kaksipäiväinen. Eli luonteeltaan todella lähellä MM-sarjan viikonloppua ainoan eron ollessa extremetestin puuttuminen. Se olisi kyllä varsinkin allekirjoittaneelle ollut hyvää treeniä. Tosin hyvää treeniä kisa oli joka tapauksessa.

Rata meni aika reikäiseksi eikä aikaakaan huolloissa ollut liikaa ja koko ajan oltiin liikkeessä. Kilpailussa oli mukana monia MM-sarjan miehiä muun muassa: Salminen, Tarkkala, Cervantes, Mena, Ljunggren, Guerrero, Oblucki ja Galindo. Kilpailun taso oli siis ainakin kohdillaan ja vertailukohtia löytyi monia.

Molempien päivien yleiskisan voitot nappasi Cervantes ja samoin molempien päivien toinen oli Guerrero. Kolmas ja neljäs sija meni ristiin Salmisen ja Menan kanssa. Itse olin lauantaina kahdeksas ja sunnuntaina pienien hölmöilyiden jälkeen seitsemäs.

Luokkatuloksissa olin viikonlopun E2-luokan yhteispisteissä kolmas Cervantesin viedessä voiton ja Salmisen ollessa toinen. Hieman harmitti varsinkin sunnuntain kämmit, koska mahdollisuuksia olisi ollut myös paremmille sijoille yleiskisassa. Tiimikavereista Mena oli siis hivenen nopeampi mutta Ljunggren taas puolestaan jäi taakseni aika reilusti, joten kuitenkin kokonaisuudessaan viikonlopusta jäi ihan positiivinen fiilis. Tai sanotaanko, että semmoinen medium suoritus. Onpahan sitten ainakin parannettavaa MM-kautta ajatellen.

MM-kausi siis tosiaan starttaa huhtikuun 10. päivä Espanjan Valverde del Caminosta. Siitä seuraavana viikonloppuna kilpaillaan samaa sarjaa Portugalin Fafessa. Sitten onkin suunnitelmissa tulla piipahtamaan Suomeen ja katsomaan josko sitä olisi lumet sulaneet.

Vielä on ohjelmassa viime hetken valmistautumista MM-avaukseen ja extremetestiä yritetään vielä harjoitella, koska se on tuntunut olevan viime vuosina tuo akilleen kantapää. Positiivinen asia on se, että nyt ei tarvi ainakaan enää pyörää sääliä. Se kun tuossa extremepätkillä tuntuu ottavan iskua aika pahasti.

Meidän luxuslimusiini.fi joukkeeseen itseni lisäksi kuuluivat Peter Weckman sekä Kimmo Hurri. Kilpailua oli mainostettu ns. extreme-endurona, jolloin reittikin oli tarkoitus olla tavallista haastavampi. Se siitä totisesti tuli, kun pari tuntia ennen kisaa taivas repesi.

Startin jälkeen oli aika selvä homma, että kaikki suot sekä muut suomalaisen metsän ominaisuudet tulisivat vaatimaan tarkkaa ajoa ja joukkue, joka pääsisi reitin ilman suurempia ongelmia läpi tulisi olemaan korkealla. No kisa sujui meidän osaltamme ihan hyvin, vaikka hieman taistelua se välillä oli.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olimme toisena reilu pari minuuttia johtavaa joukkuetta takana. Saimme kuitenkin ykköspaikan haltuun kierroksen puolessa välissä ensimmäisenä olleen joukkueen lievän epäonnen vuoksi. Heille oli tullut teknisiä murheita suo-osuudella ja pääsimme ohitse. Sitten yritimme ajaa vain virheittä maaliin. Onneksemme se onnistui ja maalissa olimme viiden kierroksen ja kahden tunnin 40 minuutin jälkeen ensimmäisinä. Täytyy sanoa, että oli mukava olla pitkästä aikaa taas korkeimmalla korokkeella, vaikka joukkuekisasta olikin kysymys. Helpolla se ei todellakaan tullut ja uskoisin, että monelle se oli enemmänkin selviytymistä kuin ajamista.

Sipoon jälkeen suuntasin sitten takaisin henkilökohtaiselle puolelle ja suuntana oli Jämsän ja Himoksen kahden tunnin Cross Country kilpailu. Eli ideana kiertää noin kymmenen minuutin lenkkiä kahden tunnin ajan.

Lähtö tapahtui mönkijän ohiajolla ja sammutetuin vehkein eli kuskit odottivat seisten pyöriä vastapäätä kunnes mönkijä lipui ohi ja sai juosta pyörälle starttaamaan ja lähtemään reitille. Itse olin jonossa toisena ja kerkesin lähtemään reitille ensimmäisenä Tarkkalan Markon tullessa kantaani. Reilut puolitoista kierrosta johdin mutta sitten Make tuli ohi ja ajattelin, että menköön nyt kun tuntui olevan parempi vauhti kuin minulla. Ero ei kuitenkaan lähtenyt kasvamaan vaan nyt puolestani minä roikuin Maken perässä. Sillä tavalla mentiin muutama kierros kunnes sitten ajattelin hieman nostaa tempoa ja ohitin Tarkkalan uudestaan. Onnekseni taktiikka toimi ja eroa syntyi heti jo jonkun verran ja sain hieman rauhoittaa ajamista taas.

Ero Makeen alkoi kasvamaan pikkuhiljaa edukseni ja onneksi sitä riitti, koska pienen kaatumisen jälkeen aikaa kului lähemmäs minuutin verran, kun pyöräni ei jostain syystä lähtenyt käyntiin. Vihdoin viimein se starttasi ja sitten kurvasin varikolle hakemaan lisää bensaa ja eikun takaisin baanalle.

Maalissa eroa oli edukseni vajaa kolme minuuttia ja näin ollen viime vuoden kakkossija vaihtui pykälää parempaan tänä vuonna. Crossiuransa jo lopettanut Hannu Poikela oli kolmas ja pikkuveljeni Lauri hienosti neljäs. Seuraavana onkin sitten vuorossa Kreikan MM-osakilpailu Serresissä, 29.-30.8.2009. Sieltä lähdetään taas hakemaan hyviä sijoituksia ja ennen kaikkea pysymään pystyssä.

Lauantai meni ihan ok. Olin yleiskisan kymmenes voiton mennessä espanjalaiselle tiimikaverilleni Oriol Menalle. Toinen oli semmoinen kaveri kuin Juha Salminen ja kolmas joku David Knight. MM-kärkimiehiä oli paikalla aikamoinen läjä edellisten lisäksi, kuten esim. Marko Tarkkala,Simo Kirssi, Ivan Cervantes, Cristobal Guerrero ja Xavi Galindo. Kovassa seurassa oltiin mutta ajo ei oikein ollut vieläkään tyydyttävää. Kun ottaa huomioon vielä sen, että olen treeneissä ajellut vähintään samoja vauhteja Menan kanssa, niin hieman ihmetyttää tuollainen ero.

Sunnuntai meni oikeastaan aika samanlailla, tosin voitto meni tällä kertaa Cervantesille ja Mena oli neljäs. Itse sijoituin sijalle yhdeksän ja edelleenkin olen pimennossa, että mistä moiset erot tiimikaveriin johtuu. Joka pätkällä muutaman sekunnin otin takkiin ja lopussa yhteensä 30sek. Tosin kuudenteen sijaan olisi ollut kymmenisen sekuntia mutta ei auttanut vaikka yritin puristaa. Katsotaan jos saisi jonkun idean vielä ensi viikonlopulle Portugaliin.

Kokonaisuutena kisa oli kyllä todella hyvä palvelus ennen MM-kauden alkua ja ei se nyt siis huonostikaan mennyt. Nyt sai hieman pohjaa sille mitä ensi viikonloppuna tulee olemaan. Mies kun vielä saadaan hieman parempaan iskuun ja palaset loksahtamaan, niin uskon, että hyvä tulee.

Kilpailu ajettiin sunnutaina ja saavuin paikalle lauantaina. Lauantaina oli ohjelmassa pienet haastattelut TV:hen, koska kilpailu näytettiin suorana Hollannin TV:ssä.

Paikallinen kisajärjestäjä kertoi, että viime vuonna kilpailu oli houkutellut katsojia noin 150000 ja varsin paljolta se näytti myös tänä vuonna.

Itse kilpailuun sain kaluston Hollannin maahantuojalta ja huolto tapahtui KTM tiimin rekalla. Kilpailun formaattina oli ensin suorittaa 1,5 h karsinta, jonka jälkeen oli 45 minuutin tauko. Tämän jälkeen alkoi vasta ns. oikea kilpailu, joka kesti sen 1,5 h jälleen.

Omalla kohdalla kisaselostus jää varsin lyhyeksi, koska bensa loppui jo ensimmäisen lähdön aikana noin tunnin paikkeilla. Meillä meni ilmeisesti tiimin huoltojoukkojen kanssa hieman ajatukset ristiin tankkauksen kanssa, jonka vuoksi lähdin vielä yhdelle kierrokselle ja olisi pitänyt tullakin tankkaamaan. No sehän loppui sitten perimmäiseen mahdolliseen mutkaan ja pyörän työntäminen pehmeässä hiekassa on varsin työlästä, joten laite jäi sinne ja lähdin kävelemään varikolle.

Varikolla sanoin, että jos hakevat pyörän mahdollisimman nopeasti, niin kerkeän vielä kisaan. No pojat lähtivät etsimään pyörää mutta jostain syystä eivät löytäneet sitä ajoissa kisaan, vaikka kuinka yritin selittää tarkasti missä se on.

Eli kisasta jäi varsin laiha saalis mutta olen ihan iloinen, että mitään pahempaa ei sattunut. Oman lyhyenkin kilpailun aikana kerkesin kaksi kertaa joutua yliajetuksi sekä kerran olin muuten vain jumissa pyöräjoukossa noin viiden minuutin ajan. Onneksi pienillä mustelmilla selvittiin ja nyt tiedän sitten ensi vuonna minkälainen kilpailu odottaa, jos kutsu käy.

Tässäpä oli sitten kausi 2008 kisojen osalta tässä. Ensi vuonna sitten jatketaan uusin eväin ja toivottavasti saan ajettua nyt ehjän kauden pitkästä aikaa. Se ei todellakaan olisi pahitteeksi. Erittäin suuri kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja kaikille, jotka ovat olleet hengessä mukana. Toivotaan, että sinnikäs yrittäminen palkitsee jo ensi kaudella!!!

Ajotaukoa oli tullut hieman ja kuntoutus loukkaantumisen jälkeen oli vasta alkamassa. Lisäksi kisaformaatti on täysin erilainen mihin Suomessa tai Euroopassa on totuttu. Mutta kuten aikasemminkin totesin, päätarkoitus oli Husabergin uuden pyörän ensiesiintyminen USA:n kilpailuskenessä ja sen maaliin pääsy. Tavoitteessa onnistuttiin ja näin ollen Husaberg North America oli enemmän kuin tyytyväinen kilpailuun. Kiitokset huollosta jakilpailuun valmistautumisesta kuuluu Robbie Jenksille ja Janicalle, joista oli iso apu.

Itse kilpailu meni hieman opiskellessa, kun startissa pyöräni ei jostain kumman syystä lähtenytkään heti käyntiin, vaan jouduin starttaamaan sitä muutaman kerran ennen kuin tapahtui. Tässä vaiheessa olivat jo muut kerenneet jo jonkin matkan päähän. No aloitin sitten nousun, koska aikaahan kisassa oli vaikka muille jakaa. Kolmen tunnin aikana tuli kierros kierrettyä seitsemän kertaa ja rakot oli käsissä. Sen verran oudolta tuo kolmen tunnin rykäisy tuntui normaalirytmiin verrattuna.

Pikkuhiljaa kisan edetessä pääsin nousemaan sijoituksia ja maaliin tulin siis sijalla 8. Hieman jäi harmittamaan kun metsäosuuksilla oli vaikea ohitella häntäpään kavereita ja samalla tietenkin eroa kärkeen tuli lisää. Tämänluontoisessa kisassa on todella tärkeää päästä heti oikeeseen rytmiin ja saada pidettyä sama rytmi loppuun asti. Nyt en oikein alkusössimiseni jälkeen päässyt maistamaan kärjen todellista vauhtia. Ehkä ensi kerralla sitten viisaampana.

Seuraavaksi on siis vuorossa Red Bull KnockOut Hollannissa joka on niin sanotusti rantakisa. Eli ajetaan pehmeässä hiekassa kaksi 1,5 tunnin mittaista erää. Saas nähä mitä siitä seuraa. Ei muuta kun palataan taas!