Bastukärr Goodbye ja Jämsän Crosscountry
Kesä alkaa pikkuhiljaa kääntymään ehtoopuolelle ja sehän tarkoittaa sitä, että kilpailurintamalla otetaan vielä pieni loppukiri. Meksikon jälkeen oli vuorossa Sipoon kansallinen Bastukärr Goodbye-kilpailu, siis Sipoon rata-alueen jäähyväiskilpailu, joka ajettiin normaalista poiketen jo perjantai-iltana. Se oli poikkeuksellinen myös siinä suhteessa, että se ajettiin partiokisana kolmihenkisin joukkuein ja ainoastaan yksi A-luokan kuski oli sallittu mukana joukkueessa.
Meidän luxuslimusiini.fi joukkeeseen itseni lisäksi kuuluivat Peter Weckman sekä Kimmo Hurri. Kilpailua oli mainostettu ns. extreme-endurona, jolloin reittikin oli tarkoitus olla tavallista haastavampi. Se siitä totisesti tuli, kun pari tuntia ennen kisaa taivas repesi.
Startin jälkeen oli aika selvä homma, että kaikki suot sekä muut suomalaisen metsän ominaisuudet tulisivat vaatimaan tarkkaa ajoa ja joukkue, joka pääsisi reitin ilman suurempia ongelmia läpi tulisi olemaan korkealla. No kisa sujui meidän osaltamme ihan hyvin, vaikka hieman taistelua se välillä oli.
Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olimme toisena reilu pari minuuttia johtavaa joukkuetta takana. Saimme kuitenkin ykköspaikan haltuun kierroksen puolessa välissä ensimmäisenä olleen joukkueen lievän epäonnen vuoksi. Heille oli tullut teknisiä murheita suo-osuudella ja pääsimme ohitse. Sitten yritimme ajaa vain virheittä maaliin. Onneksemme se onnistui ja maalissa olimme viiden kierroksen ja kahden tunnin 40 minuutin jälkeen ensimmäisinä. Täytyy sanoa, että oli mukava olla pitkästä aikaa taas korkeimmalla korokkeella, vaikka joukkuekisasta olikin kysymys. Helpolla se ei todellakaan tullut ja uskoisin, että monelle se oli enemmänkin selviytymistä kuin ajamista.
Sipoon jälkeen suuntasin sitten takaisin henkilökohtaiselle puolelle ja suuntana oli Jämsän ja Himoksen kahden tunnin Cross Country kilpailu. Eli ideana kiertää noin kymmenen minuutin lenkkiä kahden tunnin ajan.
Lähtö tapahtui mönkijän ohiajolla ja sammutetuin vehkein eli kuskit odottivat seisten pyöriä vastapäätä kunnes mönkijä lipui ohi ja sai juosta pyörälle starttaamaan ja lähtemään reitille. Itse olin jonossa toisena ja kerkesin lähtemään reitille ensimmäisenä Tarkkalan Markon tullessa kantaani. Reilut puolitoista kierrosta johdin mutta sitten Make tuli ohi ja ajattelin, että menköön nyt kun tuntui olevan parempi vauhti kuin minulla. Ero ei kuitenkaan lähtenyt kasvamaan vaan nyt puolestani minä roikuin Maken perässä. Sillä tavalla mentiin muutama kierros kunnes sitten ajattelin hieman nostaa tempoa ja ohitin Tarkkalan uudestaan. Onnekseni taktiikka toimi ja eroa syntyi heti jo jonkun verran ja sain hieman rauhoittaa ajamista taas.
Ero Makeen alkoi kasvamaan pikkuhiljaa edukseni ja onneksi sitä riitti, koska pienen kaatumisen jälkeen aikaa kului lähemmäs minuutin verran, kun pyöräni ei jostain syystä lähtenyt käyntiin. Vihdoin viimein se starttasi ja sitten kurvasin varikolle hakemaan lisää bensaa ja eikun takaisin baanalle.
Maalissa eroa oli edukseni vajaa kolme minuuttia ja näin ollen viime vuoden kakkossija vaihtui pykälää parempaan tänä vuonna. Crossiuransa jo lopettanut Hannu Poikela oli kolmas ja pikkuveljeni Lauri hienosti neljäs. Seuraavana onkin sitten vuorossa Kreikan MM-osakilpailu Serresissä, 29.-30.8.2009. Sieltä lähdetään taas hakemaan hyviä sijoituksia ja ennen kaikkea pysymään pystyssä.
